Mä välttelen negatiivisia ihmisiä. Oli ne sitten sukulaisia, kavereita, tuttuja tai naapureita. Mä en halua siihen valittamisen kehään. Olen useasti tehnyt saman johtopäätöksen. Negatiivinen mieli saa aina aikaan ongelmia, huonoa energiaa, latistaa ja saa jopa vihastumaan. En enää itse reagoi negatiivisuuteen yhtä voimakkaasti kuin nuorempana, mutta välttelen sitä mahdollisuuksien mukaan niin paljon kuin voin.

On totta, että negatiivinen ajattelu on meille luontevampaa ja siitä on myös hyöytyä. Maaret Kallio kirjoitti aiheesta juuri, lue se tästä.

On kuitenkin negatiivista ajattelua joka on varmasti hyväksi ja sitten on negatiivinen mieli, joka etsii aina se ikävän ensin ja jakaa sen ympäristöön. Olen itse kokenut jo nuorena erittäin vaikeita asioita ja joutunut monesta selviytymään. Lienee sen takia en edes osaa etsiä kaikesta sitä negatiivista puolta vaan etsin ratkaisun. Olen myös oppinut, että pienestä ei kannata valittaa ja aina löytyy se kuuluisa kulta/hopeareunus. Kaiken kaikkiaan vastoinkäymiset ja ikävät tilanteet auttavat meitä kehittymään. Niiden ei ole tarkoitus pysäyttää tai muuttaa ihmistä ankeuttajaksi.

Sanotaan, että liika positiivinen ajattelu ei myöskään ole tervettä. Ei varmasti, jos se on epäaitoa tai positiivinen haetaan väkisin. Jos johtaja alistaa ja kyykyttää niin ei silloin pidä aamuisin laittaa hymyä huulille ja mantrata itselleen, että tämä on vain vastoinkäyminen ja minut on tarkoitettu suurempaan. Ja sitten itku kurkussa väkisin tehdä töitä. Juu, tuolla tavalla kehittää itselleen mielisairauden. Tuossa tilanteessa tehdään pomosta valitus tai vähintään vaihdetaan työpaikkaa.

Negatiivinen ajattelija jää rypemään. Pyöritään pahan pomon teoissa, syytetään häntä kaikesta, ”jos se ei olisi tehnyt näin en minä nyt voisi näin huonosti.” Neutraali ja positiivinen ihminen käy tilanteen läpi,mutta jatkaa eteenpäin ja kyllä, etsii myös tilanteesta mitä voi oppia.

Oli tilanne melkein mikä tahansa, niin ihminen joka syyttää muita, etsii aina tilanteesta ikävän puolen ja valittaja tekee aina isoimman hallan itselleen. Vaikka ankeuttajat toki vaikuttavat muihin, niin nämä muut jatkuvat kuitenkin iloisena elämäänsä ja osaavat jättää valittajat omaan arvoonsa. Ainoa todellinen häviäjä on siis negatiivinen ihminen itse. Miksi nämä ihmiset eivät halua tietoisesti muuttaa ajattelutapaansa? Eikö kiinnostaisi koittaa millaista on, kun asiat oikeasti menevät hyvin?

Väitän, että omalla suhtautumisella on järisyttävän suuri merkitys elämään. Omien kokemusten pohjalta allekirjoitan sanonnan, elämä on 10% mitä sinulle tapahtuu ja 90% miten reagoit.

Esimerkiksi:

  • YT-tilanteessa työpaikan tunnettu valittaja ja laiskottelija avautuu somessa, valittaa työporukalle, lopettaa työnteon ja ankeuttaa. Toinen jatkaa tarmokkaasti hommia, luottaa ja haluaa hoitaa oman tonttinsa. Kolmas ottaa tilanteen sellaisena, kuin se on ja hakee uuden paremman paikan. Mitä veikkaatte miten kenenkin käy?
  • Negatiivinen ja positiivinen ajaa autoon pienen naarmun. N käy tilanteen läpi kaikille, voivottelee, käy katsomassa autoa uudelleen ja uudelleen sekä huokailee ainakin pari viikkoa. P tsekkaa tilanteen, miettii miten vahinko korjataan, etsii avun ja nauraa omalle kömpelyydelleen sekä hieman toruu itseään huolimattomuudesta ja päättää olla jatkossa tarkempi. Miten veikkaatte miten reagoinnilla on vaikutusta?
  • N ja P ovat teettäneet keittiöremontin. Sukulaisten tullessa kylään, N esittelee kaiken mikä meni vikaan, kuinka pitikin itse tehdä iso osa ja paljon maksoi liikaa. P esittelee keittiön tuoden esiin uudet toivomansa käytännön hyödyt, kertoo värivalinnan taustat, kuinka eteneminen ei haitannut kun pitikin olla enemmän muualla töissä ja kuinka iloinen nyt onkaan. Kumpi nauttii enemmän keittiöstään?

Esimerkkejä voisi olla vaikka kuinka. Taisitte saada kuitenkin pointista kiinni.

Minä olen päättänyt valita neutraalin ja positiivisen ajattelun. Toki se on välillä vaikeaa. Joskus aivoja joutuu todella jumppaamaan. Usein se yksi negatiivinen ajatus vaatii rinnalle useamman positiivisen. Joku voi ajatella, että onpas Linda naiivi. Ehkä joskus olen. Olen kuitenkin mielummin naiivi ja tulevaisuuteen ilolla katsova kuin negatiivinen ankeuttaja joka hukkuu omaan ikäväänsä.

Positiivisia ajatuksia kaikkien päivään!

Rakkaudella,

Linda ⭐️

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *