Huh huh millainen ajanjakso elämässäni on menossa. Yrityksen perustaminen. Rakastan joka hetkeä, vaikka välillä rintaa painaa ja pakokauhu nousee silmiin. Päivittäin joutuu jonkin uuden, yllättävän asian eteen. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset harkitsevat franchising-yrittämistä. Kaiken luominen ”tyhjästä” on erittäin haastavaa, toki myös palkitsevaa. Oma aiheensa on se, että kuinka haastavaksi yhteiskunta on yrittäjille rakennettu. Vaikka olisi kuinka älykäs ja ollut monessa liiketoiminnassa mukana, niin on aivan oma juttunsa aloittaa firma tyhjästä ja itse. Mutta yes, siitä sitten uusi blogi tai puhumaan TE-toimistolle aloittaville yrittäjille? Saa olla yhteydessä.

Mun rinnassa roihuaa liekki ja en malta odottaa, että pääsen tekemään asiakkaille tulosta ja yhdessä heidän kanssaan onnistumaan. Oon niin täpinöissäni, että välillä on vaikea mennä nukkumaan. Ja sit pum! Taas pitää selvittää joku uusi asia.

Edelleen, nautin joka hetkestä. Tai en kaikista, suurimmasta osasta. Nyt seuraan intohimoani, visiotani ja uskon, että olemme yhtiökumppanini kanssa oikealla tiellä. Seuraan intohimoani ja se tunne on todella uskomaton. Draivi ja liekki ja energia, jota saan, on sellaista jota en ole kokenut pitkään aikaan. Herään aamuisin virtaa täynnä ja innoissani päivän tehtävistä. STC:n (nykyinen Soldem) rakentaminen oli kaikkea tätä ja hyvin pitkään. Vaikka mitä tuli, niin liekki kantoi vaikeidenkin aikojen yli.

En väitä, etteikö vaikeita aikoja nytkin tulisi. Jo tämä yrityksen synnyttäminen on ollut vaikeaa ja tuonut täysin odottamattomia haasteita. Kuitenkin, ne tuntuvat vain asioilta, jotka pitää ylittää, koska intohimo roihuaa niin vahvasti.

Olenkin miettinyt.. Kuinka moni uskaltaa seurata omaa intohimoaan? Hienoa ja wau kaikille, jotka olette sen tehneet 👏 Uskoisin, että osa ei ole ja hyppääminen pelottaa. Pelko ei silti saisi olla esteenä oman intohimon seuraamiselle. Eikö koko elämä mene hieman ohitse, jos ei toteuta itseään? Nyt joku saattaa nauraa, että joo, tervetuloa tänne meille toteuttamaan itseään. Kyllä, ymmärrän, että se ei kaikilla työpaikoilla ole mahdollista ja ymmärrän, ettei kaikkien intohimo edes ole työ tai siihen liittyvä. Mutta ne kenelle on, te jotka mietitte, että halusin tehdä ja mennä, niin HYPÄTKÄÄ.

Elämä kantaa, aina selviää. Asiat ei varmasti mene kuten luulee ja ajattelee, mutta kyllä ne jotenkin aina loksahtaa paikoilleen. Ikinä ei tule sellaista tilannetta, että kaikki olisi valmista ja optimointi ”sitten kun” johtaa vain vitkutteluun. Itsensä toteuttaminen ja eläminen omaa intohimoaan kunnioittaen.. se vasta on elämää.

Ei kannata antaa pimenevien iltojen vaikuttaa ja jättää päätöksen tekoa kevääseen. Jos tiedät, mitä haluat, niin anna itsellesi mahdollisuus ja hyvästele pelko. Hyppää!

Rakkaudella,
Linda ⭐️

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *