Nyt kun olen lähtenyt yrittäjän tielle, niin moni on kehunut mua rohkeaksi. Olen ihmetellyt sitä, mutta on se varmasti totta.  Yrittäjänä ottaa suuren vastuun ja Suomessa putoaa ”kaiken ulkopuolelle”.  Ja kyllä, palkansaajana joku muu on maksanut mulle palkan, tellit ja lellit eikä ole sairastuessa tarvinnut tehdä muuta kuin soittaa puhelimessa numeroon ”TYÖTERVEYS”. Toki, itse en ole ns peruspalkansaaja ollut koskaan. Isoimman osan työurastani olen ollut partner ja vain pienen hetken palkansaaja, minkä toimin yrittäjän otteella.

Rohkeaa aloittaa yrittäjänä? Kai se on niin. Mä en ole kokenut itseäni rohkeaksi. Mä koen tän nykyisen alkavan elämänvaiheen ainoaksi mahdolliseksi. Jos en tee tätä nyt, niin koska sitten? Mä oon aina halunnut tehdä omaa, mut nyt vasta se on kirkastunut, että mitä se on.

Rohkeus on mulle sitä, että teen asioita, mihin mun sydän sanoo kyllä, mutta ympäristö ei. Kun olen tehnyt asioita vastaan ”yleisen mielipiteen”, niin silloin olen kokenut itseni rohkeaksi. Mä olen lähtenyt tutkimaan maailmaa yksin ja etsinyt vastauksia kuten Coelho konsanaan. Ne hetket on tuntunut tarvitsevan rohkeutta. Mä oon myös nostanut esille epäkohtia asettaen itseni ikäville seurauksille alttiiksi ja noina hetkinä olen kokenut olevani rohkea. Mä oon puolustanut heikompia kiusaajien rinnalla ja niinä hetkinä mä oon kokenut olevani rohkea. Mun on täytynyt opetella elämään yksin 16-vuotiaana ja silloin ensimmäinen kaupassakäynti omilla rahoilla tuntui rohkealta.

Kaipa mä oon eniten noissa hetkissä tuntenut pelkoa. Mua on kuristanut kurkkua, hiki on noussut pintaan. Mua on jännittänyt, mun kädet on kostuneet. Muistan aina kun seisoin Rooman lentokentällä yksin, mistä aloitin kerran oman ”pyhiinvaellukseni” ja mä meinasin oksentaa.

Ensimmäisen askeleen tai ensimmäisen sanan jälkeen, on pelko vielä hieman tuntunut, mutta se on alkanut muuttumaan voimaksi. Olen tiennyt, että teen oikein ja toimin omien arvojeni mukaisesti. Mun arvot on aina ohjanneet mua. Olen kenties tehnyt valintoja muiden mielestä hölmösti, ja etten ole pelannut oman edun mukaisesti. Mun toiminta on aina ollut mun edun mukaista. Mulle tärkeintä on se, että painan pääni onnellisena tyynyyn, kun tiedän, että olen toiminut mun arvojeni pohjalta ja että mun omatunto on puhdas.

Rohkeus taitaa olla mulle sitä, että ylitän mun pelon ja valitsen lopulta mun arvot.

Yrittäjyys? Ehkä se onkin niin, että se on rohkeinta mitä olen tehnyt. Että ihan syystä on rohkeaksi kutsuttu. Nythän mä todella valitsen omat arvoni, unelmani sekä teen, mitä rakastan.

Se todellinen rohkeus on mulle kuitenkin aina sitä, että valitsee omat arvonsa, vaikka mitä tapahtuisi ympärillä ja soturin lailla nousee tuhkasta aina ja uudelleen.  Voipi olla, että yrittäjyys tulee haastamaan mut rohkeudessa useammin kuin kerran.

Rakkaudella,

Linda

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *