Mä olen sitä mieltä että ihmisiin pitää lähtökohtaisesti luottaa. Uskoa ja luottaa. On totta, että maailmassa on ilkimyksiä ja idiootteja, jotka tekevät inhottavia asioita ja omien etujensa eteen jopa laittomuuksia sekä aiheuttavat tuhoa ympäristöönsä. Mun mielestä kehenkään ei pitäisi koskaan suhtautua kyynisesti, vaikka kuinka olisi taakkaa aiemmista kokemuksista. 

Epäluottamus työntekijään luo jatkuvan ahdistavan ilmapiirin. Ahdistava ilmapiiri nakertaa hiljaa sekä ihmisen, että yhteisön jaksamista. Oletteko työskennelleet ahdistavassa ilmapiirissä? Eri työtehtävien tekeminen vaikeutuu jo ihan siitä syystä että aivot ovat niin kuormittuneet ahdistuksesta. Älykkäät ihmiset eivät enää osaa tehdä fiksuja päätöksiä. Työtehtävien tekeminen kestää, koska puuttuu kukoistava ja myönteinen kulttuuri. Ihminenhän on ihan super silloin, kun tunnelma on luotettava ja myönteinen. 

Mä oon valinnut et mä ennemmin luotan ja koen pettymyksen, kun et olisin aina epäileväinen tai kyyninen. Olen kokenut että tällä tavalla ihmisten johtaminen lopulta helpottuu huomattavasti. Ja miksi ei uskoisi ja luottaisi omaan tiimiin? Eikö se heti tarkoita myös ettei luota omaan itseen jos luottamus uupuu omaan joukkueeseen? 

Draivaava ja kukoistava kulttuuri on kaiken menestyksen avain. Oli firma (tiimi, yhteisö) sitten kahden hengen tai tuhannen. Usein kuulee ettei isoissa yhtiöissä pysty pitämään liekkiä yllä. Uskon toisin. Uskon että hyvä johtaminen mahdollistaa vaikka kymmenen tuhannen hengen yhtiössä kukoistavan kulttuurin. 

Mun mielestä kaikkien johtajien tärkeimpiä vastuita on juurikin kulttuurin johtaminen. Pelisääntöjä, prosesseja ja vaikka mitä voi kirjata ja vaikka kuinka, mutta jos kulttuuri niitä vastustaa, niin tiedämme mikä on lopputulos. 

Kulttuuria voi muuttaa, sitä voi kehittää sekä kasvattaa. Tähän täytyy vain sitoutua. 

Rakkaudella, 

Linda ⭐️

One thought on “Luottamus työntekijään on kukoistavan kulttuurin perusta 

  1. Oot niin oikeassa! Olen ollut suuressa yrityksessä duunarina. Ylempi esimies oli jämpti ja joskus (lue aina) jopa liian suorapuheinen, eikä kaunistellut asioita. Monet eivät pitäneet hänestä. Meillä duunareilla oli kuitenkin vapaus tehdä työt omalla tavallamme ja henki porukassa oli hyvä. Kun tämä ylempi esimies sitten vaihtui, loppui vapaus. Hyvin toimivia työvuoroja purettiin siirtämällä henkilöitä toisiin vuoroihin milloin minkäkin syyn takia. Syntyi eripuraa ryhmien välille. Lisäksi työt piti tehdä juuri niin kuin ylhäältä sanottiin, riippumatta siitä, mikä olisi ollut ammatillisessa mielessä järkevää. Ei kuunneltu enää yksilöitä eikä ammattilaisia.
    Hajoita ja hallitse, siltä se tuntui.
    Irtisanouduin parin vuoden päästä. Ikävä on työkavereita, jäljelle jääneitä kulttuurinrippeitä ei.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *