Mun yksiä lempiaiheita on johtajat ja johtaminen. Kuten varmasti on tullut selväksi 🙂 

Jäin pohtimaan luottamusta ja kukoistavaa yrityskulttuuria enemmän. Miksi joissain paikoissa on ahdistava ilmapiiri ja miksi joissain paikoissa johtajat pysyvät luomaan turvallisuuden tunteen sekä luovan ja kukoistavan kulttuurin? 

Voisiko jotain tekemistä olla johtajan ehjyydellä ihmisenä? 

Me tiedetään kuinka parisuhteet vaikeutuu jos on paljon vanhoja kipuja edellisistä suhteista. Joskus saattaa reagoida toiseen täysin väärin, koska vanhat muistot ovat taakkana. Suhteisiin vaikuttaa toki myös kaikki kivut, olivat ne sitten lapsuudesta, menneistä ihmissuhteista tai no ihan mistä vaikeuksista tahansa mitä elämässä vastaan tulee. Nyt kun olen itse seurustellut vuoden, niin huomaan kuinka Tuomaksen kanssa kasvatamme toisiamme ja peilaamme myös kipujamme. Kipuja on suurimmalla osalla ihmisistä. Kipuja ei pitäisi hävetä, vaan oppia sekä ymmärtää. Olen onnekas omassa suhteessani. Me olemme Tuomaksen kanssa alusta asti voineet jutella ihan mistä vain ja tämä puhumisen taito on auttanut meitä ymmärtämään toisiamme, sekä korjaamaan vanhat haavat ja olemaan ehjempiä yhdessä. 

Mutta voisiko samaa odottaa johtajilta? Puhumista ja omien haavojen kohtaamista? 

Mä ajattelen, et rikkinäiset ihmiset hajottaa maailmaa. Rikkinäiset ihmiset rikkoo matkallaan muita eikä aina edes ymmärrä omien tekojensa vaikutuksia. Itse ajattelen, että johtajilla on aina suuri vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja näin ollen omasta ehjyydestään. 

Ehjä ihminen on tasapainoinen ja ymmärtää oman käytöksensä sekä toimintansa vaikutukset. Ehjät ihmiset eivät myöskään kosta, panettele, ajattele pahaa, halua pahaa, piinaa, kyttää tai aiheuta omalla toiminnallaan epävarmuutta. 

Mielestäni johtajilla ei ole oikeutta luoda negatiivista työympäristöä tai omien päämääriensä vuoksi tuhota ihmisiä ympärillään. Tän toki luulisi olevan itsestäänselvyys. Näkisin että ehjät johtajat luovat turvallisen työympäristön kuten myös näkevät omien päätöstensä sekä ratkaisujen syy-sekä seuraussuhteet. 

Olen pohtinut, että kuinka paljon johtajat pitävät huolta omasta ehjyydestään? Fyysisestä kunnosta huolenpitäminen taitaa olla jo ihan arkea mutta onko mielestä huolenpitäminen yhtä merkityksellistä? Tai sydämestä? Emmekö me ole psykofyysinen kokonaisuus? Minä uskon, että olemme. Jos fyysinen kunto on top, mutta mieli synkkä, niin yhtälö ei toimi. 

Ehjä mieli tuo ehjät ja kestävät päätökset sekä turvallisen työympäristön. Ja nämä taas loistavat tulokset. Jo pelkästään huipputuloksien vuoksi jokaisen johtajan olisi syytä pitää huoli omasta mielestään. 

Rakkaudella, 

Linda ⭐️

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *